Suomalaista Sosiaalipolitiikka

Johdanto

Yhteiskuntapolitiikka on soveltava yhteiskuntatiede joka etsii keinoja edistää hyvinvointia ja lievittä sosiaalisia ongelmia. Yhteiskuntapolitiikan synty yleisesti liitetään teollistumiseen ja kaupungistumiseen vaikka se on ollut esille jollain tavalla esiteollisessa yhteiskunnassa pitkään ajan. Yhteiskuntapolitiikka tai sosiaalipolitiikka on tullut teolliseen yhteyskuntaan yhteiskunnallisen turvallisuuden toteutumiseksi sen jälkeen kun teollisuus on aiheuttanut tai tuonut rakeentalisia muutoksia yhteyskunnalle. Sen avulla pyritään lievittämään teollisen rakennemuutoksen synnyttämä sosiaali- turvattomuutta. Etenkin pohjoismaissa tätä ymmärretään poliittisesti säädellyksi sosiaaliseksi jakopolitiikaksi.

Sosiaalipolitiikan tulo Suomeen ja sen kehitys (ennen 1900 lukua ja sen jälkeen)

Sosiaalipolitiikka nykymallissa on syntynyt Saksassa 20. vuosisadan alussa teollisen ja kapitalistisen yhteiskunnan läpimurron esiintuomaa sosiaalikysymykseen vastareaktiona. Ensimmäinen kerran termi sosiaalipolitiikka sanotaan esiintyneen vuonna 1833 ranskalainen ekonomisti Jules Lechevalier’n teoksessa nimellä ”Question Sociale”. Mutta tämän käsittelyn vakiintuminen on tapahtunut ”Verein fur Sozialpolitik” talous kerhossa muun muassa yksi jäsenistä oli taloustieteilijä ja sosionomi Max Weber. Kun tämän kerhon jäsenet olivat virkamiehiä, politiikkoja ja yliopisto ihmisiä, siitä on kasvanut pikku hiljaa yhteiskuntatutkimus organisaatiota ja poliittinen vaikuttaja ja ovat vaikuttaneet muun muassa 1870 luvulla Bismarckin työväenvakuutuslainsäädännön.

Suomessa sosiaaliturva esiintyy ensin sosiaalisen yhteisvastuuna köyhäinhoidossa. Kun 1500 luvulla Kustaa Vaasan aikana köyhäinhoidon vastuu pikku hiljaa siirrettiin kirkolta valtiolle ja kunnille, tämä on perustanut alustan sosiaalipolitiikan kehitykselle. Helsingissä silloin pidettiin hospitaaleja ja siihen sijoitettiin parantumattomia sairaita, tämän jälkeen kuvaan liitettiin myös lastenkodit ja pakkotyölaitokset. Mutta köyhäinhoidon vastuu on edelleen jäänyt seurakuntien hartioille vielä pitkään. Vuonna 1786 Turun kaupunki on kirjoittanut ohjesäännön ensimmäinen kertaa että yhteiskunta olisi velvollinen turvaaman kansalaisten toimentuloa luonnonoikeuden perusteella. 1800 luvussa kuntien köyhäinhoito vastuun tulemisen jälkeen, kirkko on irtautunut sosiaalihuollosta ja samalla vuosisadalla työttömyys ilmiö alkanut tulla esiin kun työkykyiset ihmiset eivät enää löytäneet itselleen töitä. Vuonna 1852 vaivaishoitoasetus lakiin voimin tulon jälkeen köyhäinhoidon vastuu kokonaan on siirtynyt kirkolta kunnille ja aloitettiin rakentamaan vaivaistaloja. 1900 luvun alussa vaivaistalo nimi muutti kunnalliskodiksi kun lasten ja sairaiden hoito vastuut siirrettiin eri laitoksiin.
Mutta valtion omat virkamiehet olivat aina paremmassa asemassa sosiaalietuuden puolella. Vuonna 1688 kuningas Kaarle XI on sallinut virassa olevien palkan jatkamisen riippumatta heidän sairaudesta tai vanhuudesta. Sen jälkeen vuonna 1778 valtio on sallinut virkamiehilleen eläkepalkaksi täyttä palkkaa. Sisällissodan jälkeen v. 1919 sodassa haavoittuneelle sotureille, kaatuneiden perheenjäsenille, etenkin valkoiselle osapuolelle muttei ”punaleskille” valtio ei maksanut mitään. Tästä jää mieleen että alkuvaiheessa sosiaalipolitiikka oli hyvin moraalipohjainen.

1900 luvulla seuraavat henkilöt ovat pääasiallisesti edistäneet yhteiskuntapolitiikan kehitystä suomessa. Eino Kuusi (1880–1936), Armas Nieminen(1913–1994), Heikki Waris(1901–1989), Pekka Kuusi(1917–1989) ja Raija Julkunen (1944,-)

Alla on myös lyhytlista minkä lait on hyväksytty minkä vuonna:
Sairausvakuutuslaki hyväksyttiin vuonna 1929, Äitiysvakuutus laki 1949, Kansaneläke laki 1939, ja sen uudistus 1956, Vanhuuseläke 1949, Lapsilisä 1948, Perhelisä 1943, ja, Kansanterveyslaki 1972.

1940–50 välisenä kun talous kehittyy, maalaisyhteiskunnasta teollisuus ja palveluyhteiskuntaan suuntaan on muutettu, suomi kansainvälistyy, reisiduaali sosiaalipolitiikka mallista ansio perusteinen ja instituuonaalista sosiaalipolitiikka malliin kohti on siirretty. Sotakorvausten maksamisen johdosta maalaisyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan siirtyminen oli nopeampaa esimerkiksi muihin teollistuneihin maihin.
1960–70 välisen maasta kaupunkeihin suuri muutto, myös ulkomaille, kaupungistuminen, lähiöt rakennettu jne. Tässä jaksossa Kai Kuusen tekemät muutokset ovat vaikuttaneet asioihin merkittävästi.
1980 luvulla elintaso nousi ja yhteiskunta muuttui kulutusvaltio suuntaan, hyvinvointi valtion varten todelliset kriteerit on saavutettu, osa-aikaeläke 1987 ja äitiysraha muuttuu vanhempainrahaksi 1985.

Hyvinvointivaltio, universalismi ja sen merkitys

Universalismi näkyy yhteiskunnassa niin että perustoimentulonturva tulee kattamaan kaikki kansalaiset ja hyvinvointi palvelut ovat tarkoitettu kaikille eikä vain tietylle ryhmille. Ei ennen pitkään kansalaiseksi määriteltiin vain miehet ja etenkin työssäkäyvät miehet.
Universalismi näkyy hyvinvointivaltiossa toimintatapana ja päämääränä sosiaalidemokratialla sen takana olevista poliittisessa voimissa ja naisystävyydellä pohjoismaisen mallin sukupolitiikassa. Universalismin toteutus tulee ensin kansanopetuksessa esiin. Toimeentulonturvan universalismi Suomessa toisen maailman sodan jälkeen on tullut. Sen mukaan, toimentuloturva ei kattaa vain työtä tekevään väestöön mutta koko kansan. Ja tämä on lisätty myöskin perustuslakiin niin että universalismi takaa jokaiselle kansalaiselle oikeutta perustoimentulon ja riittävän sosiaali- ja terveyspalvelu turvan. Mutta tämä ei tarkoitta että kaikille taatan tasa-arvosta kohtelua, etenekin eläkeläisten osalta se tarkoitta että kaikesta pidetään huolta, ainakin minimisellä tasolla. Vaikka pohjoismaissa puhutaan edelleen maailman paremmasta universalismin toteutuksesta, köyhyys ei ole väistynyt yhteiskunnassa. Hyvää sosiaaliturva kun lisää itsenäisyyttä ja riippumattomuutta perheeseen ja läheiseen, mutta on todettu että sen kautta sosiaali- kanssakäymiset vähenee, ja ihmisestä voi tulla liian eristäytyneitä.

Ruotsalaisen akateemikko Diane Sainsburyn mukaan määrittelemme universalismi seuraavaksi:
– lainsäädäntö perustuu pakoon enemmän kuin vapaaehtoiselle järjestelylle,
– oikeudet kuuluvat koko väestöön riippumatta heidän tuloistansa,
– yhtäläiset palvelujen saatavuus
– yhtenäiset ja integroidut etuus järjestelmät

Miten universalismi näkyy pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa voimme määrittele seuraavaksi:

Universalismi
Tarkoitus Yhtäläisten mahdollisuuksien luominen
Rahoitus Verotus perusteinen
Oikeudet Vahva
Etuus Tulovähentäminen tai tasaetuus
Esimerkki etuudet lapsilisää, kansaneläke, peruskoulu ja vanhempainraha
Kohde Kansalaiset tai maassa asuvat ihmiset

Universalismin hyvää puoli sen että kaikki saavat samanlaiset palvelut riippumatta heidän tulotasonsa, sosiaali-luokkaansa tai sukupuolensa vaikka he käyttäisivät näitä palveluita vai ei. Huonona puolena voimme sanoa että, palveluntuottajat ovat yhtä ja samaa, heidän kustannukset tulee valtion kassoista joten sen käyttö tarkkaillaan todella hyvin, mutta kustannustehokkuudessa voi olla parantamisen varaa.
Universalismin yksi vastakohtaista on myös residuaalismi tai marginaalismi joka voi tarkoitta siitä että kukin järjestää itse toimeentulonsa ja huolenpitonsa mahdollisimman itsenäisesti, jolloin valtion ei tarvitse puuttua yksilöiden elämään.

Saksan ja Yhdysvaltojen hyvinvointi malleja, erot tai yhtäläisyydet

Saksan ja Yhdysvaltojen hyvinvointimallit eroavat toisestaan merkittävästi. Saksassa 1800-luvun lopulla on luotu ensimmäiset palkkatyötekijöiden sosiaalivakuutukset ja sairaus, tapaturma ja vanhuuseläkelait.
Ruotsissa ja Yhdysvalloissa universalismi eroa toisestaan niin että Ruotsissa kansalaisuus (tai maassa asuminen) antaa oikeutta etuuksille riippumatta saajan aiemmista maksusuorituksensa.
Universalismi Ruotsissa ja Suomessakin toteutetaan huomattavalla korkealla veroilla. Yhdysvalloissa siitä toteutetaan yksilöllisillä maksuille ja sille hyvinvointi politiikka koskee lähinnä pelkästään peruskoulua. Yhdysvalloissa yhtenäistä työeläkejärjestelmä ei ole, myöskään yhtenäistä päivähoitojärjestelmää. Jos universalismi on ketä tahansa kohdellaan samalla lailla, sen vastakohtana määritellään partikularismi, missä eri ihmisiä kohdeltaisiin eri tavoin. Universalismin vastakohtana myöskin puhutaan termeistä kuten diversiteetti, pluralismi, ja relativismi, kun universalismi tarkoitta moninaisuuden sijasta ykseyttä, moniarvoisuuden sijasta yksiarvoisuutta, ja suhteellisuuden sijasta uskoa yhteen oikean ratkaisuun. Tämän lisäksi myös puhutaan selektivismista (valikoivuus) jossa tietyt etuudet tai palvelut kohdennetaan tiukasti jollekin ryhmille. Selektiivinen sosiaalipolitiikka pidetään myös eriarvoisuutta tai epäsolidaarilisuutta mutta se tuo esille myöskin positiivisen diskriminoinnin jossain tapauksessa.
Suomessa eläkejärjestelmä pidetään universaalina niin että kaikki kuuluvat kansaneläkejärjestelmään piirin, muttei kuitenkin kaikki lopulta saavat eläkettä. Saksan eläke järjestelmä, tämän vastakohtana on suoritusperusteinen vanhuusvakuutus jossa esimerkiksi kotiäidit saavat vanhuuseläkkeen työtätekevän puolisonsa kautta, myöskin he saavat eläke pisteitä lasten hoidosta. Suomessa toiseltaan kotiäiti tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleva henkilö saa kansaneläkettä täytettyään 65 vuotta.
Synnytys on suomessa kokonaan julkisen terveyden vastuulla. Lapsettomat maksaa samaa korkea veroa mutta eivät hyödynnä lapsi-etuudesta kuten lapselliset, esimerkkinä vanhempainrahaa, isyys-, äitiyslomaa ja lapsilisää.

Seuraavaa malli sopi eniten Saksan mallin joka kutsutaan myös sosiaalinen oikeusvaltioksi ja se on määritelty perustuslaissa.
Suoritusperusteinen sosiaalipolitiikka
Tarkoitus Ansio- ja kulutustason turvaaminen
Rahoitus Vakuutusmaksut
Oikeudet Vahvoja
Etuus Maksuja vastaava
Esimerkki etuudet Ansioeläke, Terveyspalvelut vakuutetuille
Kohde Vakuutuksen piirissä olevat

Saksan malli nojaa eniten työssäkäyvien ja heidän perheenjäsenensä vakuutuksen, mutta veroilla rahoitetut etuudet ovat vähäiset. Saksan mallissa yhteiskunnan ytimessä ei ole yksilö vaan perhe ja yhteisöt. Perheen elättäjä on mies ja nainen on kotiäiti joka noja myös kristillis-demokraattisen ideologiaan ja siksi Saksan työmarkkinoilla on vähemmän naisia. Saksan vakuuttaminen perustuu ekvivalenssiperiaatteeseen, tarkoittaen, henkilön suorittamat sosiaaliturvan maksut ja hänen saamansa etuudet vastaavat toisiaan. Myös terveydenhuolto perustuu vakuutukseen, ei veroihin, työnantajat ja työntekijät maksavat puolet vanhuus- ja sairausvakuutuksen kustannuksista.
Yrittäjien ja suurtuloisten ei ole pakko ottaa sairausvakuutusta, sen sijaan se on pakollista opiskelijoille, työttömille ja vanhuuseläkeläiselle. Kaikki vakuutukset kerätään ja jaetaan vakuutuskassojen avulla.

Ja seuraavaa malli sopi eniten Yhdysvaltalaisen mallin.
Residuallinen tai marginaali sosiaalipolitiikka
Tarkoitus Köyhyydestä johtuvien ongelmien lievittäminen
Rahoitus Verotus perusteinen
Oikeudet Heikkoja
Etuus Tarveharkintainen, minimaalinen avustus
Esimerkki etuudet Toimeentulotuki, köyhien asuntolat
Kohde Köyhät

Jos olisin suomessa asuva yhdysvaltalainen, suomessa asuminen minusta tuntuisi liian kalliilta koska en hyödyntäisi kaikesta palveluista mitä olen maksanut etukäteen korkealle veroasteikoillani.
Universaalinen sosiaalipolitiikka sopii eniten homogeeniselle yhteyskunnalle missä tulo ja elämäntapa erot vähäiset.

Esimerkiksi Norjassa todettu että cash-for-care kotihoito järjestelmä luo noidankehän pienituloisten maahanmuuttajien ja etnisten Norjalaisten perheiden keskellä. Heidän lapset eivät ole päivähoidossa, silloin maahanmuuttaja lapset eivät kehittää riittävästi kielitaitoansa ja heille tulee olemaan vähemmän hyvät edellytykset menestyä kuin toiset modernin yhteiskunnan jäsenet, missä panostetaan enemmän ja enemmän koulutukseen ja osaamiseen. Tämä lopusta palvelee sosiaalista eriarvoisuutta.

Vaikka sosiaalipolitiikalla mainitessa tulee mieleen yleensä vähän negatiivinen tai harmaata ilmaisua, sen muuttamien positiivimamiksi jää sosiaalipolitiikan kanssa työskentelevien vastuulle.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *