Kestävä Talous

(Ehdota kirjoitusvirheitä jos huvittaa. Kiitos.)

Johdanto

Teollisuuden 1900 luvulla kehittymisen jälkeen ihmiset ovat huomanneet sen vaikutuksia ympäristölle. Ympäristöpolitiikka tarkoitta yksinkertaisesti ympäristön liittyvät toimintatavat yhteiskunnassa. Ympäristöpolitiikassa pyritään ajamaan ympäristön etuja ja löytämään kestäviä ratkaisuja ihmisen toiminnan ja ympäristön etujen yhdistämiseen.

Kuinka talous ja ympäristö liittyvät toisensa?

Viime vuosisadan aikana, nopean teollistumisten ansiosta, nykytalousjärjestelmä on lisännyt hyvinvointia ja tuonut valtavaa mahdollisuuksia ihmiskunnille. 1900–2000 välissä globaali taloudellinen tuotanto on kasvanut 18. kertaisesti. Samalla elinaika-odotus on kasvanut tappava tautejaan vähenemisen kautta kuten tuberkuloosi ja keuhkokuume taudit.
Vaikka jos talous ei kehittyisi, siis ihmiset eläisivät edelleen alkeis- asukkaana ikuisesti, maailman resurssit kuitenkin tulee loppumaan jonona päivänä. Mutta talouden nopea kehittyminen ja loputon kulutus ovat nopeuttaneet tämän vielä lisää. Ihmisten nyt tarvis tehdä valintoja että valitaan talouden kehittämiselle vähemmän ympäristöä rasittavia mekanismeja että tämä prosessi pyritään kontrolloimaan.

Tätä varten kolme kiistakysymystä voimme määritellä että kuinka nykytalous mekanismit ovat aiheuttamassa haittoja itselleän: Ilmaston muutos, ekosysteemin tuhoutuminen ja taloudellinen tasa-arvo.
Jos emme tehdä mitään tällä hetkellä ilmastonlämpenemistä vastaan, se voi tulla kalliiksi tulevaisuudessa jonkin suuri katastrofin kautta takaisin kuten esimerkiksi hirmumyrskyt, korkeat lämpötilat, tai meriveden lämpenemisen takia kalakantojen kokonaan häviäminen.

Maailma ei ole enää Adam Smith tai David Ricardoan aikana kun silloin pidettiin luontoa ehtymättömänä luonnonvarojen lähteenä. Ihmisiä oli noin miljardi ja alkeellinen tuotantoteknologia rasitti maailmaa vähemmän kun nykyään. 1800 luvulla maapallon väestö on kasvanut yli kuusinkertaiseksi ja maailman kokonaistuotanto yli 58-kertaiseksi.
On pitkään todettu että talouden päämittarina käytetty BKT (Brutto Kansan Tuote) ei kuvaa koko kansan hyvinvointia kovin hyvin. Sen sijaan on ehdotettu erilaisia mittareita kuten esimerkiksi henkinen tulo (psychic income) joka kuvaa sosiaaliekonomisen todellinen hyötyä. Koska pelkkä tuotteita tai palveluita käyttämällä, kuluttamalla saatu henkinen tyydytys voi vaihtelee ihmisistä toiseen ja on lyhyt aikaista. Yleensä ensimmäisestä kulutus tuotteesta saatu henkinen tyydytys korkeimmillaan kuin sen jälkeen tulevaa kulutusta joten, kuluttamalla samaa tuotetta peräkkäin on jollain tavalla myöskin resurssien tuhlaamista.
Toinen haitta BKT:ssä on se että pelkkä kulutuksen kasvu ei kuvaa elämän laatua jos kulutus haittaa ihmisten terveyttä, vahingoitta toista ihmistä tai pilaa ympäristöä.

Miten saadaan talous kestävämmäksi?

Kuluttamalla vähän, vähentämällä tuhlausta, säästämällä energiaa, käyttämällä tavaroita pitkään ajan voimme saada paljon aikaiseksi.
Vihreäsähkö ja sen korkea hinta, autojen saastuttaminen vaikka siihen tarvittava teknologia jo on olemassa, esim. kaasukäyttöiset autot tai sähköautot. Vihreäsähkön tuottaminen tällä hetkellä kalliimpia kuin ydin tai hiilipohjaisen tuotantoon sen korkean verottamisen vuoksi. Verotuksen vihersähköille pitää olla alhaisempi koska se rasittaa ympäristö vähemmän ja sen kautta esimerkiksi sairauskustannukset vähenne, ulkomailta tuotu polttoaineiden määrä vähenee jne.
Ympäristö ja markkina talous eivät aina kilpailla toistensa kanssa. Esimerkiksi innovaatioiden kautta missä perinteelliset teollisuudet voidaan muuttaa ympäristöystävällisemmiksi ja tätä kautta vaikutukset ympäristöön voimme hallita. Mutta tämä tarvitsee isoja investointeja ja niukkojen resurssien kohdentamista.

Yksilön asema ja kestävä elämäntapa

Ihminen, talous ja ympäristö pitää toimia kaikki yhdessä käsi kädessä mutta siitä käsitellään ei missään ministeriössä yhtenä kappaleena; kaikki ajavat omansa etuunsa ja ratkaisu syntyy sen lopputuloksena.

Miten kuluttaminen ja ruokailutottumukset vaikuttavat ympäristöön?

On todettu että läntisen-teollisuusmaat ensisijaisesti ovat vastuussa ilmaston muutoksesta mutta kasvun hellittämiseksi tarvitaan kuitenkin maailmanlaajuisesti toimintaa. Esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa kun vauraus lisääntyy, kulutus kasvaa ja sen mukaan ilmastopäätöksetkin. Intiasta on tulossa maailman väkirikkain maa. Mutta he näyttävät olevan huolissaan myös ilmaston muutoksesta. He ovat myös samanaikaisesti Brasilialaisten kanssa joustavampia muuttamaan heidän käytöstään ilmastomuutoksen hyväksi. Sen sijaan Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa ihmiset ovat jäärapaisempia sen suhteen. Tämän syyksi voimme ajatella sen että ihmiset ovat iäkkäämpiä teollistuneissa maissa verrattuna kuten esimerkiksi Intia ja Kiinaan missä toiveikkuus tulevaisuutta varten positiivisempi.

Stanfordin Yliopiston Paul Ehrlich:in mukaan ihmiskunnan maapalolle aiheuttamia vaikutuksia voidaan muuttaa kolmella eri tavalla: muutamalla sen elämäntapaa, tehostamalla teknologian tuottavuutta ja vähentämällä ihmisten määrä. Mutta sen muuttaminen ei ole helppo koska perinteisessä taloudessa tie hyvinvointiin käy kulutuksen kautta. Mitä enemmän ihmiset omistavat, sitä paremmin heistä tuntuu menevän. Ihmiset osoittavat kuluttamalla kuuluvansa tiettyyn sosiaaliseen ryhmään ja erottuvat kuluttamalla toisesta ryhmistä. Esineiden tai palvelujen tunteellisen arvon kautta ihmiset määrittelevät asemansa, identiteettinsä ja sosiaalisen ryhmänsä. Samalla BKT:n kasvamisesta on tullut politiikan tärkein tavoite maailmassa. Kun koko maan resurssit ovat rajalliset, tämä kulutuspohjainen elämäntapa ei voi jatkua pitkään.

On todettu että esimerkiksi lihan tuottamiseen tarvitaan enemmän energia kuin viljaan. Valitsemalla vähemmän ympäristöä rasittavia ruoka-aineksia voimme hidastaa haitallisten paastojen kasvua.

Miten yhteisöt ja yhteisomistus vaikuttaa kestävän talouden rakentamisessa?

Konsumerismin vastaliikkeinä on nykyjään syntymässä vastaliikkeitä ympäri maailmaa kuten Findhornin ekokylä Skotlannissa, Plum Village, Dordogne kylä Ranskassa, ja Simplicity Forum Yhdysvalloissa, Downshifting Downunder liike Australiassa. Mutta ne liikkeet tai yhdytykset pysyvät jäämään marginaaliseksi pelkkä alakulttuuriksi. ”Ala Ostaa mitään päivät” ovat esimerkkejä tällaiselle liikkeelle.

Taloustieteilijät yleisesti kannattavat yksityisomistuksen ja luottavat siihen että ilman yksityisomistusta luonnonvarat haaskataan. Tämä ei välttämättä pitää paikkaansa koska on olemassa esimerkkejä että yhteisomistuksen kautta ihmiset vuosisatojen ajan huolineet resursseja lähes ihanteellisesti ja eivät aiheuttaneet ympäristölle isoja tuhoja. Yksi esimerkki on Balin riisinviljelijöiden käyttämä ”Subak” kastelu järjestelmä.

Yhteisomistus ei johda varallisuuden tehokkaampaan ja tuottavampaan käyttöön vaan lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisten välillä olevaa luottamusta. Jos tavoite on hyvinvointiin saaminen tämä ajattelutapa näyttää pitävän paikkansa koska varallisuus ei välttämättä tuo suoraan hyvinvointia. Sosiaalisen tapahtumaan kautta resurssien käyttö ja jakaminen luomalla kylähenkeä tule olemaan myös osaa kaupunginelämä. Hyvät esimerkit tähän ovat siirtolapuutarhat suomessa tai esimerkiksi kalakantojen ja resurssien jakaminen Norjassa, Japanissa tai Espanjassa. Tätä kautta saadaan itsekontrollia ja jossain määrin se on tehokkaampi kuin viranomaisten kontrollia.

Yhteisomistuksen lisäksi on todettu myös pienrahoituksen vaikutusta syrjäytyvyyttä vastaan esimerkiksi Bangladeshissa. Esimerkiksi on Muhammad Yunuksen talouden ja rauhantyön yhdistämällä saatu pienrahoitus kestävä sijoitus malli joka sai Nobelin palkinnon.

Yksi toinen tapa myös se että hallitukset voivat määrätä ympäristön vahingoittamiselle korkean hinnan.

Luonnon varojen arvottamista, miten luontoa voidaan taloudellisesti määrittää?

Markkinatalous on saanut paljon arvokas ja ihailtavaa aikaan yhä pienenemässä olevaa maassamme. On paljon tehtävä vielä ja aika on vahan, resurssien tehokas kohdentaminen ja ihmisten tiedottaminen ja motivoiminen ovat tämän ajan kriittisiä tehtäviä.
Erityisesti, kansallisjärjestöjen pitää ottaa tavoitteisiin, maailman luonnonvarojen optimaaliseen hyödyntämiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Mutta kun Albert Einstein on sanonut: ” Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme niitä”.

LÄHDEKIRJALLISUUS
Anttonen, A. & Sipilä, J. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa (Vastapaino 2000)
MAAILMAN TILA 2008. Kestävä talous. Worldwatch Institute. (Gaudeamus 2008)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *