Globalisaatio, Hyvinvointi ja Sosiaaliturva

Johdanto

Nykymaailmassa enemmän ja enemmän ihmisia tulee liikkumaan paikasta toiseen turvallisuuden, työn tai hyvän elämän perässä, enemmän kuin aikaisemmin ja se pakottaa ihmisiä ajattelemaan uusia rakenteita taloudessa, turvallisuudessa ja laeissa. Mutta kun nämä virtaukset tulevat arvioitua nopeammin, edellä mainitut regulaattori toiminteet useimmiten jäävät muutosten jäljellä.

Globalisaation kautta maailman yhdessä nurkassa tehdyt asiat voivat vaikutta toisellapuolella ja vaikutukset voivat olla paljon suuremmat tai arvomaattomat. Tänä vuonna yhdessä suuri perheestä voivat olla ihmisiä jotka ovat muuttaneet kaukaa ja samalla oman pienen perheen jäsenistäkin voivat asua maapallon toisella puolella. Globaalista on tullut paikallista ja paikallisesta globaalia. Ihmisten perustarpeet kuitenkin maanosasta ja hyvinvointivaltio mallista riippumatta lopulta ovat samanlaiset. Kaikki ihmiset tarvitsevat yhtälailla perustoimentulon, asunnon, riittävän hoivan, terveydenhuollon ja koulutuksen. Nykyajatusmallissa halutaan että ihminen auttaa ensin itsensä sitten lähipiirinsä ja viimeisinä yhdyskunnalle. Ja toisen huomaaminen alkaa ensin itsensä taloudellisesti hoitamisesta ja sitten hyvinvoivakasi auttavaiseksi yksilöksi.

Köyhyys ja globalisaatio

Tällä hetkellä, 80 miljoonaa ihmistä EU:ssa – 16 % koko väestöstä – elää tulolla alle maansa 60 % kotitalouksien keskimääräistä tulosta,
19 % lapsista EU:ssa ovat tällä hetkellä köyhyysrajalla,
17 % eurooppalaisista kärsii aineellista puutetta, eli niiden elinolosuhteessa on vakavia resurssipula,
EU:ssa hyvinvointijärjestelmä vähentää köyhyysriskiä keskimäärin 38 %:llä, mutta tämä vaikutus vaihtelee 10 % ja 60 % välillä.

Taloudellisella alalla globalisaatio on käytetty kuvaamaan kansainvälinen taloudellisen vaihdon ja tuotannon vapauttamisena, ja rahavirtojen ja kauppaan koskevien säännöstöstä luopumista ja pääomien, tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuutta lisääntymänä, kovempi vapaakauppa kilpailua maailman laajuisena, ja taloudellisen toiminnan “siirtymisestä” paikasta toiseen, luomaan kasvava verokilpailua maiden välillä.

Kulttuurin ja politiikan aloilla, globalisaatio liitetään ilmaisen ja hetkellisen tiedonvälityksenä, globaali kansalaisuuden uutena käsitteenä, perinteisten kulttuurien ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden uhkana, yksilöllistymisen uutena prosessina, ja kaikkien tavaroiden, palveluiden ja suhteiden yhteisen markkinointina. Kun ajatellaan laitosten kannalta, globalisaation tarkoitus sisältää useita ilmiöitä, kuten kansallisvaltioiden heikkenemistä ja niiden yhteiskunnallisen ja poliittisen oikeutuksiin menetyksenä, perinteisen valtion hajauttamisprosessina ja vanhojen laitosten eloisapitämisen yrityksenä tai uusien kansainvälisten instituutioiden luomisena.
Voidaan tässä vaiheessa kyseenalaista niin että onko esimerkiksi Euroopan Integraatio on edistänyt globalisaation europapanmaiden keskenään vai vastakohtana onko se suojannut ne globalisaation tuhoisista vaikutuksesta.

Muutto ja inklussio

Kilpailtaessa samasta maailman resursseista, jotka tulevat niukkamaaksi kokoajan, laajasta kulutuksesta johtuen, köyhien ja heikommassa asemissa olevien kyky saada resurssit tulee koko ajan vaikeammaksi. Lisäksi ihmisten saatu hyöty tai tyydytys resurssien käytöstä tai kulutuksesta tulevat olemaan erilaiset. Yhdestä lautasesta lammin ruuasta saatu tyytyväisyys Afrikkaan nälkä hätäiselle on paljon korkeampi kuin siltä saatu tyytyväisyys kehittyneissä maissa. Ja myöskin ensimmäisestä lautasesta saatu tyytyväisyys on paljon korkeampi kuin toisesta, vähenevän hyödyn lakien mukaan. Samalla köyhissä maailmassa kuluttajan tarvitse tehdä enemmän töitä tai luopua enemmän resursseista saadakseen yhden teollistuneeseen maiden tuotteita. Tästä syystä globaalistuvassa maailmassa tulee olemaan enemmän tuloeroja ja kun ihmisarvosta puhutaan, se ei ole olemaan samaa koko maailmassa.

Kun maailmaan varat tulevat olemaan vähäisiä saastumisen, luonnon katastrofien tai liika kulutuksen myötä, kun ihmiselle joilla ei ole varaa kunnollisen asumiseen muuttavat paikasta toiseen. Tämä kuitenkin tuottaa ongelmia uudessa paikassa kuten sopiva työn löytäminen, yhteiskunnan sovittamiseen, verkostoitumisen ja integroitumiseen. Tämä on kipeä ja pitkäjänteinen prosessi joka on kivuliaista molemmille osapuolille ja tästä välttäminen on nyki maailmassa on lähes mahdotonta. Toiselta kun ihmiset muuttavat paikalle missä on eniten ikääntyviä ihmisiä heidän eläkkeensä maksamisenkin tarvitaan maksajia. Kuitenkin tämä uusi virta luo uusia sosiaalisia pääomia uudessa paikassa ja sen hyödyntäminen jää mietiskeltäväksi.

Sosiaalinen inkluusio viittaa prosesseihin, joissa yksilöt tai kokonaiset yhteisöt ihmiset esim. vähemmistöt otetaan mukaan tai ei estetä millään tavalla oikeuksissa, mahdollisuuksissa ja resurssien käytössä (esim. asumisessa, työllisyydessä, terveydenhuollossa, kansalaistoiminnan sitoutumista, demokraattiaan osallistumista ), jotka ovat yleensä normaalisti saatavilla kaikille kansalle ja jotka ovat avain sosiaaliselle integraatiolle.

Yksi pää keino hyödyntää tämä uutta sosiaalinen pääomaa on ollut esimerkiksi nuorison keskenään tai slummi alueella on hyödyntää siellä piileskelevät yhteistoiminta halukkuutta ja potentiaalia. Kansalaisjärjestöjä ja jossain määrin tutkijoita, voisivat olla hyödyllistä “ohjaajia” kun nuorten yhteisöt määritellä heidän tarpeidensa ja ratkaisunsa, olisivatko ne sitten ihmisten terveyden parantama ohjelmia, rahoitus (esim. luotot), tai työllistymiseen liittäviä ohjelmia. Urheiluseurat ovat usein käyttökelpoisia välineitä yhteisöllisyyden kehittämiseen; esimerkiksi ne edistävat epävirallisen koulutuksen, sosiaalisen integraation, rikollisuuden vähentämisen ja hyvä elämän tavan edistämiseen. Lisäksi “nuoriso johtaja” ohjelmat voisivat olla hyödyllisiä monissa tapauksissa, kuten mahdollisuus yliopistokoulutuksen, joten nuoret lakimiehet voivat auttaa omia yhteisöjään ilmaisemaan ja puolustamaan heidän tarpeensa. Nämä lähestymistavat ovat tarpeen, jotta vältettäisiin, esimerkiksi kulttuurisesti sopimatonta ratkaisuja.

Mikä on hyvinvointi, kuinka se näkyy yhteiskunnassa

On vaikea tehdä hyvinvointia määriteltyä kun puhua siitä. Hyvinvointi ihmisille tarkoitta enemmän vapautta. Kun hyvinvointi yhdistetään valtioon, saadaan tulokseksi hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltion yleisenä tavoitteena on inhimillinen, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Sen aloitus ajankohtana pidetään Saksassa Bismarckin lakialoitteen vuonna 1881 sosiaalivakuutuksen myöntämisestä julkisista varoista Preussin työikäiselle väestölle. Bismarckin aloite lupasi turvaa ja terveyttä kansalaisille heidän varallisuudestaan riippumatta.

Mikä on sosiaaliturvallisuus, ja vaikuttavat systeemit?

Keskustelu hyvinvointivaltiomalleista on perustuu vuonna 1990 esitettyyn kolmijakoon liberalistisesta, konservatiivis-korporatistisesta ja sosiaalidemokraattisesta mallista. Jaottelua on täsmennetty myöhemmissä sosiaalipoliittisissa tarkasteluissa. Alkuperäinen kolmijako riittää kuitenkin tarkastelun pohjaksi tässä artikkelissa. Liberalistisessa mallissa etuudet suunnataan lähinnä pienituloisille väestöryhmille tarveharkinnan perusteella. Sosiaalivakuutuksen ja tulonsiirtojen merkitys on vähäinen. Etuuksien saajat on eroteltu yleensä ensi- ja toissijaisiin köyhiin. Ensisijaiset köyhät eivät kykene hankkimaan elantoaan työmarkkinoilta ja heidän etuuksiensa taso on korkeampi kuin muilla. Toissijaisia köyhiä kannustetaan työntekoon heikommalla sosiaaliturvalla. Tasa-arvon tavoittelu ei ole ensisijaista. Kansalaiset ovat vahvasti riippuvaisia markkinoista.

Konservatiivis-korporatistisen mallin maissa sosiaalipolitiikka on yleensä vahvojen palkkatyöläisryhmien ja voimakkaiden eturyhmien käsissä. Riskitilanteissa palkkatyöläismiehen ansiosidonnainen sosiaaliturva on hyvinvoinnin perusta. Valtio osallistuu vahvasti koulutukseen ja työntekijöiden uudelleenkoulutukseen. Viimesijainen sosiaaliturva on perheen, kirkon ja järjestöjen varassa.

Sosiaalidemokraattisen mallin valtiot ovat varsinaisia hyvinvointivaltioita. Niissä on sosiaalisiin oikeuksiin nojaava laaja sosiaaliturva. Julkisella vallalla on suuri vastuu kansalaisten toimeentuloriskeistä. Tasa-arvo ja tuloerojen pienentäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Julkinen sosiaaliturva perustuu ansiosidonnaiseen ensisijaiseen turvaan ja viimesijaiseen perusturvaan.

Amerikan mallinen sosiaaliturva eniten perustuu yksityiseen sosiaaliturva järjestelmiin joka perustuu eniten yksityisen sijoitukseen.

Hyvinvointimaana Suomi

Pohjosmainen malli on toiselta universalisti nimellä tunnettu järjestelmä joka kattaa kaikki maassa asuvat ihmiset riippumatta niiden tulonsa tai ikäänsä. Suomen sosiaaliturvan kokonaisuus muotoutunut toisen maailmansodan jälkeen, ja sillä on ollut merkitystä siirryttäessä maatalousvaltaisuudesta palvelu- ja teollisuusyhteiskuntaan. Suomi on kehittynyt suhteellisen nopeasti pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, ja maan sosiaaliturva saavuttanut pohjoismaisen tason 1980-luvun lopussa. 1990-luvun alussa Suomi ajautunut sodanjälkeisen ajan syvimpään talouslamaan.
Kuitenkin kattavan sosiaaliturvan ansiosta silloin kyettiin säilyttämään yhteiskunnan eheys ja kansalaisille kohtuullinen toimeentulo sekä riittävät palvelut. 1990-luvun leikkauksista huolimatta kansalaisten sosiaali- ja terveysturva on Suomessa edelleen eurooppalaista keskitasoa. Sosiaaliturvan tarkoitus on turvata vähimmäistoimentulo ja kohtuullinen kulutustaso sairauden, työttömyyden, työkyvyttömyyden, huoltajan menetyksen ja vanhuuden aikana sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kansalaisten väliseen yhteisvastuuseen perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli on Suomen sosiaaliturvan uudistusten lähtökohtana. Meneillään olevat sosiaaliturvan toimintaympäristön muutokset vaikuttavat myös sosiaaliturvaan ja sen tulevaan rahoitukseen. Keskeiset muutokset ovat väestön ikääntyminen, toimintaympäristön globalisoituminen, kotitalouksien ja työmarkkinoiden rakennemuutokset sekä Euroopan integraation vaikutukset.

Globalisaatio ja Hyvinvointivaltio

Kun seurataan yleisen keskustelun että jotain on muuttanut taloudellisen ympäristön maailmassa ja että hyvinvointivaltio on taas muuttumassa, useita tutkimuksia on julkaistu 1990-luvulla , jos ja miten talouden globalisaatio vaikuttaa hyvinvointivaltion muutoksiin. Niistä
vastauksista, erilaisia lähestymistapoja voimma erottaa, vaikka ne pysyvät samassa yhteydessä analyysin, eli että globalisaatio on ulkoinen voima, ja että ne hyvinvointivaltioden muutokset olisi analysoitava tämän uuteen ulkoisten kontekstin sopeutumiseen yhteydessä. On tunnistettu mahdolliset kolme eri analyysia. Nämä analyysit eroavaat sillä tavalla että , jotka tunnustavat merkittävä vaikutuksia hyvinvointivaltioiden prosessille ja jotka kieltävät niiden vaikutuksia (tai jopa olemassaoloa). Näiden keskellä seisoo niitä, jotka ajattelevat, että nämä prosessit voivat olla vaikutusvaltainen, vain sovittelun poliittisen ja institutionaalisen kansallisten suodattimien kautta.

1. Ne, jotka väittävät että globalisaatiolla on erittäin merkittävä vaikutusta hyvinvointivaltioihin yhä vahvempi asema saavan markkinatalouden kautta: Tässä näemme ”globalisaation teesin” vuokralaiset jotka väittävät että, globalisaatiolla on suuri vaikutusta hyvinvointivaltiolle koska kansainvälistyminen tarkoittaa sekä kansallisvaltio-autonomian kuolemista, vähentää niiden poliittisia vaihtoehtoa (varsinkin sosiaalidemokraattien kentällä ) ja työväenliikkeen heikkenemistä (yritysten kansainvälistymiseen ja työvoiman maahanmuuttoon takia), joka olivat tärkein tuet hyvinvointivaltiolle. Toiset selittelevät, että globalisaatiolla on suuri vaikutusta hyvinvointivaltioille koska kaupan laajentuminen on vastuussa työttömyyden nousemisesta ja kasvava eriarvoisuudesta, jotka luovat uusia ongelmia hyvinvointivaltioille. Kauppa ja teknologinen muutos laskee merkittävästi tarvetta kouluttamattomille, osittain koulutetuille ja perinteiseen ammattitaiton omistavalle työntekijöille, joille perinteiset hyvinvointivaltiot suunniteltiin alunperin.

2. Ne, jotka väittävät että globalisaatio vaikuttaa hyvinvointivaltioihin mutta nämä vaikutukset välittyvät paikallisten institutionaalisten rakenteiden ja poliittisten toimitteiden kautta: Nämä tutkijat ovat keskittyneet hyvinvointivaltion muutoksiin sillä tavalla että niiden sopeutumista uusiin globaalien voimiin, että tietyt hyvinvointivaltiot (sekä tietyt työmarkkinajärjestöt) ovat
enemmän kilpailukykyisempiä kuin muut ja voivat sopeutua paremmin kuin toiset tämän uuteen ympäristöön. Hyvinvointivaltiot saavat siis eri tavoin vaikutusta globalisaatiosta. Tämä tutkimus, keskittää enemmän kansallisen hyvinvointivaltion muutoksiin, ja korostaa prosessien polku riippuvuutta.

3. Ne, jotka väittävät, globalisaatio, joilla on suhteellisen vähän vaikutusta hyvinvointivaltioihin vaikka muutokset tapahtuvat muista syistä: Voidaan löytää eri versioita joukosta, jotka väittävät että globalisaatiolla ei ole merkittävää vaikutusta. Jotkut niistä väittävät, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin globalisaatio, koska kansainvälinen kauppa on samalla tasolla kuin tämän vuosisadan alussa. Toiset väittävät, että jos globalisaatio on tapahtunut, hyvinvointivaltiot ovat yhteensopivia tämän prosessin ja ovat jopa välttämättömiä. Heidän Mukkaan hyvinvointivaltion eroosio johtuu paljon enemmän ideologiasta kuin todellisesta globaalisesta prosessista. Toisille mitä globalisaatio voi olla, se ei koske hyvinvointivaltiota. Nämä jälkimmäiset ovat kiistäneet kotimaisten tekijöiden vaikutusta kuten väestörakenteen, teknologian, perherakenteet muutoksia ja eikä globalisaatiota.

Nyt voimme kysyä että olemmeko muuttamassa enemmän ja vähemmän valtion ohjatuista terveys ja sosiaaliturva järjestelmistä yksityiseen menetelmiin globalisaation takia. Koska valtioiden välillä olevat sopimukset ei aina kattaa ihmisten tarpeita ja ne seuraavat aina perässä. Kun ihmiset syntyy yhdessä valtiossa, opiskele toisessa, työskentele toisessa, sukulaisia tai perheen jäseniä muutamassa valtioissa tuloja tai menoja ja omistuksia eri maissa, tämän hallinto ei voi olla yhden valtion seurannassa enää.

Eläke järjestelmien osalta EU:ssa asiat mietitetään sillä tavalla että voiko olla yhden markkinaalueen kattava eläkejärjestelmä vai voiko siirtää eläke oikeudet valtiosta toiseen. Ja nyki tilannen mukaan ensimmäisellä vaihtoehdolle ei ole saatu vielä yhteisymmärrystä mutta toinen on EU parlamentissa on jo hyväksytty.

Yhteenveto

Vaikka globalisaation takia saatu paljon aikaiseksi talous saatu kasvamaan maailmanlaajuisesti sen vaikutukset ihmisryhmiin, tasa-arvoon, ja hyvinvointiin kyseenalaistetaan jatkuvasti. Kun kaikki näyttää toimivan siinä hetkenä, hyvin pienet muutokset yhdellä puollella maailma voivat tuoda suuria muutoksia toisella puollella maailmaa ja taas vaikkutavat alkuperäisiin tekijöihin. Sen takia globalisaation, valtion, ja hyvinvointiin käsityksiä tarvitsee katsoa jatkuvasti ja sovittaa lajit ja säännökset sen mukaisesti.

KIRJALLISUUS

1) Understanding Global Social Policy. Nicola Yeates, 2008, The Policy Press, UK
Maailman Tila, 2008, Worldwatch-instituutti, Gaudeamus

2) The Cross-Border portability of supplementary pensions: Lessons from the European Union, Global Social Policy, December 2012, Vol.12 No.3 300-315

3) Perspectives to Global Social Development, Mikko Perkio, 2009, Tamperen Yliopistopaino Oy

4) HYVINVOINTIVALTIO, Houkutteleva lupaus vai karvas pettymys, Risto Harisalo ja Ensio Miettinen, Tamperen Yliopistopaino Oy, 2004, pp. 43

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *