Globalisaatio, Hyvinvointi ja Sosiaaliturva

Aside

Johdanto

Nykymaailmassa enemmän ja enemmän ihmisia tulee liikkumaan paikasta toiseen turvallisuuden, työn tai hyvän elämän perässä, enemmän kuin aikaisemmin ja se pakottaa ihmisiä ajattelemaan uusia rakenteita taloudessa, turvallisuudessa ja laeissa. Mutta kun nämä virtaukset tulevat arvioitua nopeammin, edellä mainitut regulaattori toiminteet useimmiten jäävät muutosten jäljellä.

Globalisaation kautta maailman yhdessä nurkassa tehdyt asiat voivat vaikutta toisellapuolella ja vaikutukset voivat olla paljon suuremmat tai arvomaattomat. Tänä vuonna yhdessä suuri perheestä voivat olla ihmisiä jotka ovat muuttaneet kaukaa ja samalla oman pienen perheen jäsenistäkin voivat asua maapallon toisella puolella. Globaalista on tullut paikallista ja paikallisesta globaalia. Ihmisten perustarpeet kuitenkin maanosasta ja hyvinvointivaltio mallista riippumatta lopulta ovat samanlaiset. Kaikki ihmiset tarvitsevat yhtälailla perustoimentulon, asunnon, riittävän hoivan, terveydenhuollon ja koulutuksen. Nykyajatusmallissa halutaan että ihminen auttaa ensin itsensä sitten lähipiirinsä ja viimeisinä yhdyskunnalle. Ja toisen huomaaminen alkaa ensin itsensä taloudellisesti hoitamisesta ja sitten hyvinvoivakasi auttavaiseksi yksilöksi.

Köyhyys ja globalisaatio

Tällä hetkellä, 80 miljoonaa ihmistä EU:ssa – 16 % koko väestöstä – elää tulolla alle maansa 60 % kotitalouksien keskimääräistä tulosta,
19 % lapsista EU:ssa ovat tällä hetkellä köyhyysrajalla,
17 % eurooppalaisista kärsii aineellista puutetta, eli niiden elinolosuhteessa on vakavia resurssipula,
EU:ssa hyvinvointijärjestelmä vähentää köyhyysriskiä keskimäärin 38 %:llä, mutta tämä vaikutus vaihtelee 10 % ja 60 % välillä.

Taloudellisella alalla globalisaatio on käytetty kuvaamaan kansainvälinen taloudellisen vaihdon ja tuotannon vapauttamisena, ja rahavirtojen ja kauppaan koskevien säännöstöstä luopumista ja pääomien, tavaroiden, palveluiden ja työvoiman liikkuvuutta lisääntymänä, kovempi vapaakauppa kilpailua maailman laajuisena, ja taloudellisen toiminnan “siirtymisestä” paikasta toiseen, luomaan kasvava verokilpailua maiden välillä.

Kulttuurin ja politiikan aloilla, globalisaatio liitetään ilmaisen ja hetkellisen tiedonvälityksenä, globaali kansalaisuuden uutena käsitteenä, perinteisten kulttuurien ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden uhkana, yksilöllistymisen uutena prosessina, ja kaikkien tavaroiden, palveluiden ja suhteiden yhteisen markkinointina. Kun ajatellaan laitosten kannalta, globalisaation tarkoitus sisältää useita ilmiöitä, kuten kansallisvaltioiden heikkenemistä ja niiden yhteiskunnallisen ja poliittisen oikeutuksiin menetyksenä, perinteisen valtion hajauttamisprosessina ja vanhojen laitosten eloisapitämisen yrityksenä tai uusien kansainvälisten instituutioiden luomisena.
Voidaan tässä vaiheessa kyseenalaista niin että onko esimerkiksi Euroopan Integraatio on edistänyt globalisaation europapanmaiden keskenään vai vastakohtana onko se suojannut ne globalisaation tuhoisista vaikutuksesta.

Muutto ja inklussio

Kilpailtaessa samasta maailman resursseista, jotka tulevat niukkamaaksi kokoajan, laajasta kulutuksesta johtuen, köyhien ja heikommassa asemissa olevien kyky saada resurssit tulee koko ajan vaikeammaksi. Lisäksi ihmisten saatu hyöty tai tyydytys resurssien käytöstä tai kulutuksesta tulevat olemaan erilaiset. Yhdestä lautasesta lammin ruuasta saatu tyytyväisyys Afrikkaan nälkä hätäiselle on paljon korkeampi kuin siltä saatu tyytyväisyys kehittyneissä maissa. Ja myöskin ensimmäisestä lautasesta saatu tyytyväisyys on paljon korkeampi kuin toisesta, vähenevän hyödyn lakien mukaan. Samalla köyhissä maailmassa kuluttajan tarvitse tehdä enemmän töitä tai luopua enemmän resursseista saadakseen yhden teollistuneeseen maiden tuotteita. Tästä syystä globaalistuvassa maailmassa tulee olemaan enemmän tuloeroja ja kun ihmisarvosta puhutaan, se ei ole olemaan samaa koko maailmassa.

Kun maailmaan varat tulevat olemaan vähäisiä saastumisen, luonnon katastrofien tai liika kulutuksen myötä, kun ihmiselle joilla ei ole varaa kunnollisen asumiseen muuttavat paikasta toiseen. Tämä kuitenkin tuottaa ongelmia uudessa paikassa kuten sopiva työn löytäminen, yhteiskunnan sovittamiseen, verkostoitumisen ja integroitumiseen. Tämä on kipeä ja pitkäjänteinen prosessi joka on kivuliaista molemmille osapuolille ja tästä välttäminen on nyki maailmassa on lähes mahdotonta. Toiselta kun ihmiset muuttavat paikalle missä on eniten ikääntyviä ihmisiä heidän eläkkeensä maksamisenkin tarvitaan maksajia. Kuitenkin tämä uusi virta luo uusia sosiaalisia pääomia uudessa paikassa ja sen hyödyntäminen jää mietiskeltäväksi.

Sosiaalinen inkluusio viittaa prosesseihin, joissa yksilöt tai kokonaiset yhteisöt ihmiset esim. vähemmistöt otetaan mukaan tai ei estetä millään tavalla oikeuksissa, mahdollisuuksissa ja resurssien käytössä (esim. asumisessa, työllisyydessä, terveydenhuollossa, kansalaistoiminnan sitoutumista, demokraattiaan osallistumista ), jotka ovat yleensä normaalisti saatavilla kaikille kansalle ja jotka ovat avain sosiaaliselle integraatiolle.

Yksi pää keino hyödyntää tämä uutta sosiaalinen pääomaa on ollut esimerkiksi nuorison keskenään tai slummi alueella on hyödyntää siellä piileskelevät yhteistoiminta halukkuutta ja potentiaalia. Kansalaisjärjestöjä ja jossain määrin tutkijoita, voisivat olla hyödyllistä “ohjaajia” kun nuorten yhteisöt määritellä heidän tarpeidensa ja ratkaisunsa, olisivatko ne sitten ihmisten terveyden parantama ohjelmia, rahoitus (esim. luotot), tai työllistymiseen liittäviä ohjelmia. Urheiluseurat ovat usein käyttökelpoisia välineitä yhteisöllisyyden kehittämiseen; esimerkiksi ne edistävat epävirallisen koulutuksen, sosiaalisen integraation, rikollisuuden vähentämisen ja hyvä elämän tavan edistämiseen. Lisäksi “nuoriso johtaja” ohjelmat voisivat olla hyödyllisiä monissa tapauksissa, kuten mahdollisuus yliopistokoulutuksen, joten nuoret lakimiehet voivat auttaa omia yhteisöjään ilmaisemaan ja puolustamaan heidän tarpeensa. Nämä lähestymistavat ovat tarpeen, jotta vältettäisiin, esimerkiksi kulttuurisesti sopimatonta ratkaisuja.

Mikä on hyvinvointi, kuinka se näkyy yhteiskunnassa

On vaikea tehdä hyvinvointia määriteltyä kun puhua siitä. Hyvinvointi ihmisille tarkoitta enemmän vapautta. Kun hyvinvointi yhdistetään valtioon, saadaan tulokseksi hyvinvointivaltio. Hyvinvointivaltion yleisenä tavoitteena on inhimillinen, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Sen aloitus ajankohtana pidetään Saksassa Bismarckin lakialoitteen vuonna 1881 sosiaalivakuutuksen myöntämisestä julkisista varoista Preussin työikäiselle väestölle. Bismarckin aloite lupasi turvaa ja terveyttä kansalaisille heidän varallisuudestaan riippumatta.

Mikä on sosiaaliturvallisuus, ja vaikuttavat systeemit?

Keskustelu hyvinvointivaltiomalleista on perustuu vuonna 1990 esitettyyn kolmijakoon liberalistisesta, konservatiivis-korporatistisesta ja sosiaalidemokraattisesta mallista. Jaottelua on täsmennetty myöhemmissä sosiaalipoliittisissa tarkasteluissa. Alkuperäinen kolmijako riittää kuitenkin tarkastelun pohjaksi tässä artikkelissa. Liberalistisessa mallissa etuudet suunnataan lähinnä pienituloisille väestöryhmille tarveharkinnan perusteella. Sosiaalivakuutuksen ja tulonsiirtojen merkitys on vähäinen. Etuuksien saajat on eroteltu yleensä ensi- ja toissijaisiin köyhiin. Ensisijaiset köyhät eivät kykene hankkimaan elantoaan työmarkkinoilta ja heidän etuuksiensa taso on korkeampi kuin muilla. Toissijaisia köyhiä kannustetaan työntekoon heikommalla sosiaaliturvalla. Tasa-arvon tavoittelu ei ole ensisijaista. Kansalaiset ovat vahvasti riippuvaisia markkinoista.

Konservatiivis-korporatistisen mallin maissa sosiaalipolitiikka on yleensä vahvojen palkkatyöläisryhmien ja voimakkaiden eturyhmien käsissä. Riskitilanteissa palkkatyöläismiehen ansiosidonnainen sosiaaliturva on hyvinvoinnin perusta. Valtio osallistuu vahvasti koulutukseen ja työntekijöiden uudelleenkoulutukseen. Viimesijainen sosiaaliturva on perheen, kirkon ja järjestöjen varassa.

Sosiaalidemokraattisen mallin valtiot ovat varsinaisia hyvinvointivaltioita. Niissä on sosiaalisiin oikeuksiin nojaava laaja sosiaaliturva. Julkisella vallalla on suuri vastuu kansalaisten toimeentuloriskeistä. Tasa-arvo ja tuloerojen pienentäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Julkinen sosiaaliturva perustuu ansiosidonnaiseen ensisijaiseen turvaan ja viimesijaiseen perusturvaan.

Amerikan mallinen sosiaaliturva eniten perustuu yksityiseen sosiaaliturva järjestelmiin joka perustuu eniten yksityisen sijoitukseen.

Hyvinvointimaana Suomi

Pohjosmainen malli on toiselta universalisti nimellä tunnettu järjestelmä joka kattaa kaikki maassa asuvat ihmiset riippumatta niiden tulonsa tai ikäänsä. Suomen sosiaaliturvan kokonaisuus muotoutunut toisen maailmansodan jälkeen, ja sillä on ollut merkitystä siirryttäessä maatalousvaltaisuudesta palvelu- ja teollisuusyhteiskuntaan. Suomi on kehittynyt suhteellisen nopeasti pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, ja maan sosiaaliturva saavuttanut pohjoismaisen tason 1980-luvun lopussa. 1990-luvun alussa Suomi ajautunut sodanjälkeisen ajan syvimpään talouslamaan.
Kuitenkin kattavan sosiaaliturvan ansiosta silloin kyettiin säilyttämään yhteiskunnan eheys ja kansalaisille kohtuullinen toimeentulo sekä riittävät palvelut. 1990-luvun leikkauksista huolimatta kansalaisten sosiaali- ja terveysturva on Suomessa edelleen eurooppalaista keskitasoa. Sosiaaliturvan tarkoitus on turvata vähimmäistoimentulo ja kohtuullinen kulutustaso sairauden, työttömyyden, työkyvyttömyyden, huoltajan menetyksen ja vanhuuden aikana sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kansalaisten väliseen yhteisvastuuseen perustuva pohjoismainen hyvinvointimalli on Suomen sosiaaliturvan uudistusten lähtökohtana. Meneillään olevat sosiaaliturvan toimintaympäristön muutokset vaikuttavat myös sosiaaliturvaan ja sen tulevaan rahoitukseen. Keskeiset muutokset ovat väestön ikääntyminen, toimintaympäristön globalisoituminen, kotitalouksien ja työmarkkinoiden rakennemuutokset sekä Euroopan integraation vaikutukset.

Globalisaatio ja Hyvinvointivaltio

Kun seurataan yleisen keskustelun että jotain on muuttanut taloudellisen ympäristön maailmassa ja että hyvinvointivaltio on taas muuttumassa, useita tutkimuksia on julkaistu 1990-luvulla , jos ja miten talouden globalisaatio vaikuttaa hyvinvointivaltion muutoksiin. Niistä
vastauksista, erilaisia lähestymistapoja voimma erottaa, vaikka ne pysyvät samassa yhteydessä analyysin, eli että globalisaatio on ulkoinen voima, ja että ne hyvinvointivaltioden muutokset olisi analysoitava tämän uuteen ulkoisten kontekstin sopeutumiseen yhteydessä. On tunnistettu mahdolliset kolme eri analyysia. Nämä analyysit eroavaat sillä tavalla että , jotka tunnustavat merkittävä vaikutuksia hyvinvointivaltioiden prosessille ja jotka kieltävät niiden vaikutuksia (tai jopa olemassaoloa). Näiden keskellä seisoo niitä, jotka ajattelevat, että nämä prosessit voivat olla vaikutusvaltainen, vain sovittelun poliittisen ja institutionaalisen kansallisten suodattimien kautta.

1. Ne, jotka väittävät että globalisaatiolla on erittäin merkittävä vaikutusta hyvinvointivaltioihin yhä vahvempi asema saavan markkinatalouden kautta: Tässä näemme ”globalisaation teesin” vuokralaiset jotka väittävät että, globalisaatiolla on suuri vaikutusta hyvinvointivaltiolle koska kansainvälistyminen tarkoittaa sekä kansallisvaltio-autonomian kuolemista, vähentää niiden poliittisia vaihtoehtoa (varsinkin sosiaalidemokraattien kentällä ) ja työväenliikkeen heikkenemistä (yritysten kansainvälistymiseen ja työvoiman maahanmuuttoon takia), joka olivat tärkein tuet hyvinvointivaltiolle. Toiset selittelevät, että globalisaatiolla on suuri vaikutusta hyvinvointivaltioille koska kaupan laajentuminen on vastuussa työttömyyden nousemisesta ja kasvava eriarvoisuudesta, jotka luovat uusia ongelmia hyvinvointivaltioille. Kauppa ja teknologinen muutos laskee merkittävästi tarvetta kouluttamattomille, osittain koulutetuille ja perinteiseen ammattitaiton omistavalle työntekijöille, joille perinteiset hyvinvointivaltiot suunniteltiin alunperin.

2. Ne, jotka väittävät että globalisaatio vaikuttaa hyvinvointivaltioihin mutta nämä vaikutukset välittyvät paikallisten institutionaalisten rakenteiden ja poliittisten toimitteiden kautta: Nämä tutkijat ovat keskittyneet hyvinvointivaltion muutoksiin sillä tavalla että niiden sopeutumista uusiin globaalien voimiin, että tietyt hyvinvointivaltiot (sekä tietyt työmarkkinajärjestöt) ovat
enemmän kilpailukykyisempiä kuin muut ja voivat sopeutua paremmin kuin toiset tämän uuteen ympäristöön. Hyvinvointivaltiot saavat siis eri tavoin vaikutusta globalisaatiosta. Tämä tutkimus, keskittää enemmän kansallisen hyvinvointivaltion muutoksiin, ja korostaa prosessien polku riippuvuutta.

3. Ne, jotka väittävät, globalisaatio, joilla on suhteellisen vähän vaikutusta hyvinvointivaltioihin vaikka muutokset tapahtuvat muista syistä: Voidaan löytää eri versioita joukosta, jotka väittävät että globalisaatiolla ei ole merkittävää vaikutusta. Jotkut niistä väittävät, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin globalisaatio, koska kansainvälinen kauppa on samalla tasolla kuin tämän vuosisadan alussa. Toiset väittävät, että jos globalisaatio on tapahtunut, hyvinvointivaltiot ovat yhteensopivia tämän prosessin ja ovat jopa välttämättömiä. Heidän Mukkaan hyvinvointivaltion eroosio johtuu paljon enemmän ideologiasta kuin todellisesta globaalisesta prosessista. Toisille mitä globalisaatio voi olla, se ei koske hyvinvointivaltiota. Nämä jälkimmäiset ovat kiistäneet kotimaisten tekijöiden vaikutusta kuten väestörakenteen, teknologian, perherakenteet muutoksia ja eikä globalisaatiota.

Nyt voimme kysyä että olemmeko muuttamassa enemmän ja vähemmän valtion ohjatuista terveys ja sosiaaliturva järjestelmistä yksityiseen menetelmiin globalisaation takia. Koska valtioiden välillä olevat sopimukset ei aina kattaa ihmisten tarpeita ja ne seuraavat aina perässä. Kun ihmiset syntyy yhdessä valtiossa, opiskele toisessa, työskentele toisessa, sukulaisia tai perheen jäseniä muutamassa valtioissa tuloja tai menoja ja omistuksia eri maissa, tämän hallinto ei voi olla yhden valtion seurannassa enää.

Eläke järjestelmien osalta EU:ssa asiat mietitetään sillä tavalla että voiko olla yhden markkinaalueen kattava eläkejärjestelmä vai voiko siirtää eläke oikeudet valtiosta toiseen. Ja nyki tilannen mukaan ensimmäisellä vaihtoehdolle ei ole saatu vielä yhteisymmärrystä mutta toinen on EU parlamentissa on jo hyväksytty.

Yhteenveto

Vaikka globalisaation takia saatu paljon aikaiseksi talous saatu kasvamaan maailmanlaajuisesti sen vaikutukset ihmisryhmiin, tasa-arvoon, ja hyvinvointiin kyseenalaistetaan jatkuvasti. Kun kaikki näyttää toimivan siinä hetkenä, hyvin pienet muutokset yhdellä puollella maailma voivat tuoda suuria muutoksia toisella puollella maailmaa ja taas vaikkutavat alkuperäisiin tekijöihin. Sen takia globalisaation, valtion, ja hyvinvointiin käsityksiä tarvitsee katsoa jatkuvasti ja sovittaa lajit ja säännökset sen mukaisesti.

KIRJALLISUUS

1) Understanding Global Social Policy. Nicola Yeates, 2008, The Policy Press, UK
Maailman Tila, 2008, Worldwatch-instituutti, Gaudeamus

2) The Cross-Border portability of supplementary pensions: Lessons from the European Union, Global Social Policy, December 2012, Vol.12 No.3 300-315

3) Perspectives to Global Social Development, Mikko Perkio, 2009, Tamperen Yliopistopaino Oy

4) HYVINVOINTIVALTIO, Houkutteleva lupaus vai karvas pettymys, Risto Harisalo ja Ensio Miettinen, Tamperen Yliopistopaino Oy, 2004, pp. 43

Suomalaista Sosiaalipolitiikka

Johdanto

Yhteiskuntapolitiikka on soveltava yhteiskuntatiede joka etsii keinoja edistää hyvinvointia ja lievittä sosiaalisia ongelmia. Yhteiskuntapolitiikan synty yleisesti liitetään teollistumiseen ja kaupungistumiseen vaikka se on ollut esille jollain tavalla esiteollisessa yhteiskunnassa pitkään ajan. Yhteiskuntapolitiikka tai sosiaalipolitiikka on tullut teolliseen yhteyskuntaan yhteiskunnallisen turvallisuuden toteutumiseksi sen jälkeen kun teollisuus on aiheuttanut tai tuonut rakeentalisia muutoksia yhteyskunnalle. Sen avulla pyritään lievittämään teollisen rakennemuutoksen synnyttämä sosiaali- turvattomuutta. Etenkin pohjoismaissa tätä ymmärretään poliittisesti säädellyksi sosiaaliseksi jakopolitiikaksi.

Sosiaalipolitiikan tulo Suomeen ja sen kehitys (ennen 1900 lukua ja sen jälkeen)

Sosiaalipolitiikka nykymallissa on syntynyt Saksassa 20. vuosisadan alussa teollisen ja kapitalistisen yhteiskunnan läpimurron esiintuomaa sosiaalikysymykseen vastareaktiona. Ensimmäinen kerran termi sosiaalipolitiikka sanotaan esiintyneen vuonna 1833 ranskalainen ekonomisti Jules Lechevalier’n teoksessa nimellä ”Question Sociale”. Mutta tämän käsittelyn vakiintuminen on tapahtunut ”Verein fur Sozialpolitik” talous kerhossa muun muassa yksi jäsenistä oli taloustieteilijä ja sosionomi Max Weber. Kun tämän kerhon jäsenet olivat virkamiehiä, politiikkoja ja yliopisto ihmisiä, siitä on kasvanut pikku hiljaa yhteiskuntatutkimus organisaatiota ja poliittinen vaikuttaja ja ovat vaikuttaneet muun muassa 1870 luvulla Bismarckin työväenvakuutuslainsäädännön.

Suomessa sosiaaliturva esiintyy ensin sosiaalisen yhteisvastuuna köyhäinhoidossa. Kun 1500 luvulla Kustaa Vaasan aikana köyhäinhoidon vastuu pikku hiljaa siirrettiin kirkolta valtiolle ja kunnille, tämä on perustanut alustan sosiaalipolitiikan kehitykselle. Helsingissä silloin pidettiin hospitaaleja ja siihen sijoitettiin parantumattomia sairaita, tämän jälkeen kuvaan liitettiin myös lastenkodit ja pakkotyölaitokset. Mutta köyhäinhoidon vastuu on edelleen jäänyt seurakuntien hartioille vielä pitkään. Vuonna 1786 Turun kaupunki on kirjoittanut ohjesäännön ensimmäinen kertaa että yhteiskunta olisi velvollinen turvaaman kansalaisten toimentuloa luonnonoikeuden perusteella. 1800 luvussa kuntien köyhäinhoito vastuun tulemisen jälkeen, kirkko on irtautunut sosiaalihuollosta ja samalla vuosisadalla työttömyys ilmiö alkanut tulla esiin kun työkykyiset ihmiset eivät enää löytäneet itselleen töitä. Vuonna 1852 vaivaishoitoasetus lakiin voimin tulon jälkeen köyhäinhoidon vastuu kokonaan on siirtynyt kirkolta kunnille ja aloitettiin rakentamaan vaivaistaloja. 1900 luvun alussa vaivaistalo nimi muutti kunnalliskodiksi kun lasten ja sairaiden hoito vastuut siirrettiin eri laitoksiin.
Mutta valtion omat virkamiehet olivat aina paremmassa asemassa sosiaalietuuden puolella. Vuonna 1688 kuningas Kaarle XI on sallinut virassa olevien palkan jatkamisen riippumatta heidän sairaudesta tai vanhuudesta. Sen jälkeen vuonna 1778 valtio on sallinut virkamiehilleen eläkepalkaksi täyttä palkkaa. Sisällissodan jälkeen v. 1919 sodassa haavoittuneelle sotureille, kaatuneiden perheenjäsenille, etenkin valkoiselle osapuolelle muttei ”punaleskille” valtio ei maksanut mitään. Tästä jää mieleen että alkuvaiheessa sosiaalipolitiikka oli hyvin moraalipohjainen.

1900 luvulla seuraavat henkilöt ovat pääasiallisesti edistäneet yhteiskuntapolitiikan kehitystä suomessa. Eino Kuusi (1880–1936), Armas Nieminen(1913–1994), Heikki Waris(1901–1989), Pekka Kuusi(1917–1989) ja Raija Julkunen (1944,-)

Alla on myös lyhytlista minkä lait on hyväksytty minkä vuonna:
Sairausvakuutuslaki hyväksyttiin vuonna 1929, Äitiysvakuutus laki 1949, Kansaneläke laki 1939, ja sen uudistus 1956, Vanhuuseläke 1949, Lapsilisä 1948, Perhelisä 1943, ja, Kansanterveyslaki 1972.

1940–50 välisenä kun talous kehittyy, maalaisyhteiskunnasta teollisuus ja palveluyhteiskuntaan suuntaan on muutettu, suomi kansainvälistyy, reisiduaali sosiaalipolitiikka mallista ansio perusteinen ja instituuonaalista sosiaalipolitiikka malliin kohti on siirretty. Sotakorvausten maksamisen johdosta maalaisyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan siirtyminen oli nopeampaa esimerkiksi muihin teollistuneihin maihin.
1960–70 välisen maasta kaupunkeihin suuri muutto, myös ulkomaille, kaupungistuminen, lähiöt rakennettu jne. Tässä jaksossa Kai Kuusen tekemät muutokset ovat vaikuttaneet asioihin merkittävästi.
1980 luvulla elintaso nousi ja yhteiskunta muuttui kulutusvaltio suuntaan, hyvinvointi valtion varten todelliset kriteerit on saavutettu, osa-aikaeläke 1987 ja äitiysraha muuttuu vanhempainrahaksi 1985.

Hyvinvointivaltio, universalismi ja sen merkitys

Universalismi näkyy yhteiskunnassa niin että perustoimentulonturva tulee kattamaan kaikki kansalaiset ja hyvinvointi palvelut ovat tarkoitettu kaikille eikä vain tietylle ryhmille. Ei ennen pitkään kansalaiseksi määriteltiin vain miehet ja etenkin työssäkäyvät miehet.
Universalismi näkyy hyvinvointivaltiossa toimintatapana ja päämääränä sosiaalidemokratialla sen takana olevista poliittisessa voimissa ja naisystävyydellä pohjoismaisen mallin sukupolitiikassa. Universalismin toteutus tulee ensin kansanopetuksessa esiin. Toimeentulonturvan universalismi Suomessa toisen maailman sodan jälkeen on tullut. Sen mukaan, toimentuloturva ei kattaa vain työtä tekevään väestöön mutta koko kansan. Ja tämä on lisätty myöskin perustuslakiin niin että universalismi takaa jokaiselle kansalaiselle oikeutta perustoimentulon ja riittävän sosiaali- ja terveyspalvelu turvan. Mutta tämä ei tarkoitta että kaikille taatan tasa-arvosta kohtelua, etenekin eläkeläisten osalta se tarkoitta että kaikesta pidetään huolta, ainakin minimisellä tasolla. Vaikka pohjoismaissa puhutaan edelleen maailman paremmasta universalismin toteutuksesta, köyhyys ei ole väistynyt yhteiskunnassa. Hyvää sosiaaliturva kun lisää itsenäisyyttä ja riippumattomuutta perheeseen ja läheiseen, mutta on todettu että sen kautta sosiaali- kanssakäymiset vähenee, ja ihmisestä voi tulla liian eristäytyneitä.

Ruotsalaisen akateemikko Diane Sainsburyn mukaan määrittelemme universalismi seuraavaksi:
– lainsäädäntö perustuu pakoon enemmän kuin vapaaehtoiselle järjestelylle,
– oikeudet kuuluvat koko väestöön riippumatta heidän tuloistansa,
– yhtäläiset palvelujen saatavuus
– yhtenäiset ja integroidut etuus järjestelmät

Miten universalismi näkyy pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa voimme määrittele seuraavaksi:

Universalismi
Tarkoitus Yhtäläisten mahdollisuuksien luominen
Rahoitus Verotus perusteinen
Oikeudet Vahva
Etuus Tulovähentäminen tai tasaetuus
Esimerkki etuudet lapsilisää, kansaneläke, peruskoulu ja vanhempainraha
Kohde Kansalaiset tai maassa asuvat ihmiset

Universalismin hyvää puoli sen että kaikki saavat samanlaiset palvelut riippumatta heidän tulotasonsa, sosiaali-luokkaansa tai sukupuolensa vaikka he käyttäisivät näitä palveluita vai ei. Huonona puolena voimme sanoa että, palveluntuottajat ovat yhtä ja samaa, heidän kustannukset tulee valtion kassoista joten sen käyttö tarkkaillaan todella hyvin, mutta kustannustehokkuudessa voi olla parantamisen varaa.
Universalismin yksi vastakohtaista on myös residuaalismi tai marginaalismi joka voi tarkoitta siitä että kukin järjestää itse toimeentulonsa ja huolenpitonsa mahdollisimman itsenäisesti, jolloin valtion ei tarvitse puuttua yksilöiden elämään.

Saksan ja Yhdysvaltojen hyvinvointi malleja, erot tai yhtäläisyydet

Saksan ja Yhdysvaltojen hyvinvointimallit eroavat toisestaan merkittävästi. Saksassa 1800-luvun lopulla on luotu ensimmäiset palkkatyötekijöiden sosiaalivakuutukset ja sairaus, tapaturma ja vanhuuseläkelait.
Ruotsissa ja Yhdysvalloissa universalismi eroa toisestaan niin että Ruotsissa kansalaisuus (tai maassa asuminen) antaa oikeutta etuuksille riippumatta saajan aiemmista maksusuorituksensa.
Universalismi Ruotsissa ja Suomessakin toteutetaan huomattavalla korkealla veroilla. Yhdysvalloissa siitä toteutetaan yksilöllisillä maksuille ja sille hyvinvointi politiikka koskee lähinnä pelkästään peruskoulua. Yhdysvalloissa yhtenäistä työeläkejärjestelmä ei ole, myöskään yhtenäistä päivähoitojärjestelmää. Jos universalismi on ketä tahansa kohdellaan samalla lailla, sen vastakohtana määritellään partikularismi, missä eri ihmisiä kohdeltaisiin eri tavoin. Universalismin vastakohtana myöskin puhutaan termeistä kuten diversiteetti, pluralismi, ja relativismi, kun universalismi tarkoitta moninaisuuden sijasta ykseyttä, moniarvoisuuden sijasta yksiarvoisuutta, ja suhteellisuuden sijasta uskoa yhteen oikean ratkaisuun. Tämän lisäksi myös puhutaan selektivismista (valikoivuus) jossa tietyt etuudet tai palvelut kohdennetaan tiukasti jollekin ryhmille. Selektiivinen sosiaalipolitiikka pidetään myös eriarvoisuutta tai epäsolidaarilisuutta mutta se tuo esille myöskin positiivisen diskriminoinnin jossain tapauksessa.
Suomessa eläkejärjestelmä pidetään universaalina niin että kaikki kuuluvat kansaneläkejärjestelmään piirin, muttei kuitenkin kaikki lopulta saavat eläkettä. Saksan eläke järjestelmä, tämän vastakohtana on suoritusperusteinen vanhuusvakuutus jossa esimerkiksi kotiäidit saavat vanhuuseläkkeen työtätekevän puolisonsa kautta, myöskin he saavat eläke pisteitä lasten hoidosta. Suomessa toiseltaan kotiäiti tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleva henkilö saa kansaneläkettä täytettyään 65 vuotta.
Synnytys on suomessa kokonaan julkisen terveyden vastuulla. Lapsettomat maksaa samaa korkea veroa mutta eivät hyödynnä lapsi-etuudesta kuten lapselliset, esimerkkinä vanhempainrahaa, isyys-, äitiyslomaa ja lapsilisää.

Seuraavaa malli sopi eniten Saksan mallin joka kutsutaan myös sosiaalinen oikeusvaltioksi ja se on määritelty perustuslaissa.
Suoritusperusteinen sosiaalipolitiikka
Tarkoitus Ansio- ja kulutustason turvaaminen
Rahoitus Vakuutusmaksut
Oikeudet Vahvoja
Etuus Maksuja vastaava
Esimerkki etuudet Ansioeläke, Terveyspalvelut vakuutetuille
Kohde Vakuutuksen piirissä olevat

Saksan malli nojaa eniten työssäkäyvien ja heidän perheenjäsenensä vakuutuksen, mutta veroilla rahoitetut etuudet ovat vähäiset. Saksan mallissa yhteiskunnan ytimessä ei ole yksilö vaan perhe ja yhteisöt. Perheen elättäjä on mies ja nainen on kotiäiti joka noja myös kristillis-demokraattisen ideologiaan ja siksi Saksan työmarkkinoilla on vähemmän naisia. Saksan vakuuttaminen perustuu ekvivalenssiperiaatteeseen, tarkoittaen, henkilön suorittamat sosiaaliturvan maksut ja hänen saamansa etuudet vastaavat toisiaan. Myös terveydenhuolto perustuu vakuutukseen, ei veroihin, työnantajat ja työntekijät maksavat puolet vanhuus- ja sairausvakuutuksen kustannuksista.
Yrittäjien ja suurtuloisten ei ole pakko ottaa sairausvakuutusta, sen sijaan se on pakollista opiskelijoille, työttömille ja vanhuuseläkeläiselle. Kaikki vakuutukset kerätään ja jaetaan vakuutuskassojen avulla.

Ja seuraavaa malli sopi eniten Yhdysvaltalaisen mallin.
Residuallinen tai marginaali sosiaalipolitiikka
Tarkoitus Köyhyydestä johtuvien ongelmien lievittäminen
Rahoitus Verotus perusteinen
Oikeudet Heikkoja
Etuus Tarveharkintainen, minimaalinen avustus
Esimerkki etuudet Toimeentulotuki, köyhien asuntolat
Kohde Köyhät

Jos olisin suomessa asuva yhdysvaltalainen, suomessa asuminen minusta tuntuisi liian kalliilta koska en hyödyntäisi kaikesta palveluista mitä olen maksanut etukäteen korkealle veroasteikoillani.
Universaalinen sosiaalipolitiikka sopii eniten homogeeniselle yhteyskunnalle missä tulo ja elämäntapa erot vähäiset.

Esimerkiksi Norjassa todettu että cash-for-care kotihoito järjestelmä luo noidankehän pienituloisten maahanmuuttajien ja etnisten Norjalaisten perheiden keskellä. Heidän lapset eivät ole päivähoidossa, silloin maahanmuuttaja lapset eivät kehittää riittävästi kielitaitoansa ja heille tulee olemaan vähemmän hyvät edellytykset menestyä kuin toiset modernin yhteiskunnan jäsenet, missä panostetaan enemmän ja enemmän koulutukseen ja osaamiseen. Tämä lopusta palvelee sosiaalista eriarvoisuutta.

Vaikka sosiaalipolitiikalla mainitessa tulee mieleen yleensä vähän negatiivinen tai harmaata ilmaisua, sen muuttamien positiivimamiksi jää sosiaalipolitiikan kanssa työskentelevien vastuulle.

Kestävä Talous

(Ehdota kirjoitusvirheitä jos huvittaa. Kiitos.)

Johdanto

Teollisuuden 1900 luvulla kehittymisen jälkeen ihmiset ovat huomanneet sen vaikutuksia ympäristölle. Ympäristöpolitiikka tarkoitta yksinkertaisesti ympäristön liittyvät toimintatavat yhteiskunnassa. Ympäristöpolitiikassa pyritään ajamaan ympäristön etuja ja löytämään kestäviä ratkaisuja ihmisen toiminnan ja ympäristön etujen yhdistämiseen.

Kuinka talous ja ympäristö liittyvät toisensa?

Viime vuosisadan aikana, nopean teollistumisten ansiosta, nykytalousjärjestelmä on lisännyt hyvinvointia ja tuonut valtavaa mahdollisuuksia ihmiskunnille. 1900–2000 välissä globaali taloudellinen tuotanto on kasvanut 18. kertaisesti. Samalla elinaika-odotus on kasvanut tappava tautejaan vähenemisen kautta kuten tuberkuloosi ja keuhkokuume taudit.
Vaikka jos talous ei kehittyisi, siis ihmiset eläisivät edelleen alkeis- asukkaana ikuisesti, maailman resurssit kuitenkin tulee loppumaan jonona päivänä. Mutta talouden nopea kehittyminen ja loputon kulutus ovat nopeuttaneet tämän vielä lisää. Ihmisten nyt tarvis tehdä valintoja että valitaan talouden kehittämiselle vähemmän ympäristöä rasittavia mekanismeja että tämä prosessi pyritään kontrolloimaan.

Tätä varten kolme kiistakysymystä voimme määritellä että kuinka nykytalous mekanismit ovat aiheuttamassa haittoja itselleän: Ilmaston muutos, ekosysteemin tuhoutuminen ja taloudellinen tasa-arvo.
Jos emme tehdä mitään tällä hetkellä ilmastonlämpenemistä vastaan, se voi tulla kalliiksi tulevaisuudessa jonkin suuri katastrofin kautta takaisin kuten esimerkiksi hirmumyrskyt, korkeat lämpötilat, tai meriveden lämpenemisen takia kalakantojen kokonaan häviäminen.

Maailma ei ole enää Adam Smith tai David Ricardoan aikana kun silloin pidettiin luontoa ehtymättömänä luonnonvarojen lähteenä. Ihmisiä oli noin miljardi ja alkeellinen tuotantoteknologia rasitti maailmaa vähemmän kun nykyään. 1800 luvulla maapallon väestö on kasvanut yli kuusinkertaiseksi ja maailman kokonaistuotanto yli 58-kertaiseksi.
On pitkään todettu että talouden päämittarina käytetty BKT (Brutto Kansan Tuote) ei kuvaa koko kansan hyvinvointia kovin hyvin. Sen sijaan on ehdotettu erilaisia mittareita kuten esimerkiksi henkinen tulo (psychic income) joka kuvaa sosiaaliekonomisen todellinen hyötyä. Koska pelkkä tuotteita tai palveluita käyttämällä, kuluttamalla saatu henkinen tyydytys voi vaihtelee ihmisistä toiseen ja on lyhyt aikaista. Yleensä ensimmäisestä kulutus tuotteesta saatu henkinen tyydytys korkeimmillaan kuin sen jälkeen tulevaa kulutusta joten, kuluttamalla samaa tuotetta peräkkäin on jollain tavalla myöskin resurssien tuhlaamista.
Toinen haitta BKT:ssä on se että pelkkä kulutuksen kasvu ei kuvaa elämän laatua jos kulutus haittaa ihmisten terveyttä, vahingoitta toista ihmistä tai pilaa ympäristöä.

Miten saadaan talous kestävämmäksi?

Kuluttamalla vähän, vähentämällä tuhlausta, säästämällä energiaa, käyttämällä tavaroita pitkään ajan voimme saada paljon aikaiseksi.
Vihreäsähkö ja sen korkea hinta, autojen saastuttaminen vaikka siihen tarvittava teknologia jo on olemassa, esim. kaasukäyttöiset autot tai sähköautot. Vihreäsähkön tuottaminen tällä hetkellä kalliimpia kuin ydin tai hiilipohjaisen tuotantoon sen korkean verottamisen vuoksi. Verotuksen vihersähköille pitää olla alhaisempi koska se rasittaa ympäristö vähemmän ja sen kautta esimerkiksi sairauskustannukset vähenne, ulkomailta tuotu polttoaineiden määrä vähenee jne.
Ympäristö ja markkina talous eivät aina kilpailla toistensa kanssa. Esimerkiksi innovaatioiden kautta missä perinteelliset teollisuudet voidaan muuttaa ympäristöystävällisemmiksi ja tätä kautta vaikutukset ympäristöön voimme hallita. Mutta tämä tarvitsee isoja investointeja ja niukkojen resurssien kohdentamista.

Yksilön asema ja kestävä elämäntapa

Ihminen, talous ja ympäristö pitää toimia kaikki yhdessä käsi kädessä mutta siitä käsitellään ei missään ministeriössä yhtenä kappaleena; kaikki ajavat omansa etuunsa ja ratkaisu syntyy sen lopputuloksena.

Miten kuluttaminen ja ruokailutottumukset vaikuttavat ympäristöön?

On todettu että läntisen-teollisuusmaat ensisijaisesti ovat vastuussa ilmaston muutoksesta mutta kasvun hellittämiseksi tarvitaan kuitenkin maailmanlaajuisesti toimintaa. Esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa kun vauraus lisääntyy, kulutus kasvaa ja sen mukaan ilmastopäätöksetkin. Intiasta on tulossa maailman väkirikkain maa. Mutta he näyttävät olevan huolissaan myös ilmaston muutoksesta. He ovat myös samanaikaisesti Brasilialaisten kanssa joustavampia muuttamaan heidän käytöstään ilmastomuutoksen hyväksi. Sen sijaan Yhdysvalloissa tai Isossa-Britanniassa ihmiset ovat jäärapaisempia sen suhteen. Tämän syyksi voimme ajatella sen että ihmiset ovat iäkkäämpiä teollistuneissa maissa verrattuna kuten esimerkiksi Intia ja Kiinaan missä toiveikkuus tulevaisuutta varten positiivisempi.

Stanfordin Yliopiston Paul Ehrlich:in mukaan ihmiskunnan maapalolle aiheuttamia vaikutuksia voidaan muuttaa kolmella eri tavalla: muutamalla sen elämäntapaa, tehostamalla teknologian tuottavuutta ja vähentämällä ihmisten määrä. Mutta sen muuttaminen ei ole helppo koska perinteisessä taloudessa tie hyvinvointiin käy kulutuksen kautta. Mitä enemmän ihmiset omistavat, sitä paremmin heistä tuntuu menevän. Ihmiset osoittavat kuluttamalla kuuluvansa tiettyyn sosiaaliseen ryhmään ja erottuvat kuluttamalla toisesta ryhmistä. Esineiden tai palvelujen tunteellisen arvon kautta ihmiset määrittelevät asemansa, identiteettinsä ja sosiaalisen ryhmänsä. Samalla BKT:n kasvamisesta on tullut politiikan tärkein tavoite maailmassa. Kun koko maan resurssit ovat rajalliset, tämä kulutuspohjainen elämäntapa ei voi jatkua pitkään.

On todettu että esimerkiksi lihan tuottamiseen tarvitaan enemmän energia kuin viljaan. Valitsemalla vähemmän ympäristöä rasittavia ruoka-aineksia voimme hidastaa haitallisten paastojen kasvua.

Miten yhteisöt ja yhteisomistus vaikuttaa kestävän talouden rakentamisessa?

Konsumerismin vastaliikkeinä on nykyjään syntymässä vastaliikkeitä ympäri maailmaa kuten Findhornin ekokylä Skotlannissa, Plum Village, Dordogne kylä Ranskassa, ja Simplicity Forum Yhdysvalloissa, Downshifting Downunder liike Australiassa. Mutta ne liikkeet tai yhdytykset pysyvät jäämään marginaaliseksi pelkkä alakulttuuriksi. ”Ala Ostaa mitään päivät” ovat esimerkkejä tällaiselle liikkeelle.

Taloustieteilijät yleisesti kannattavat yksityisomistuksen ja luottavat siihen että ilman yksityisomistusta luonnonvarat haaskataan. Tämä ei välttämättä pitää paikkaansa koska on olemassa esimerkkejä että yhteisomistuksen kautta ihmiset vuosisatojen ajan huolineet resursseja lähes ihanteellisesti ja eivät aiheuttaneet ympäristölle isoja tuhoja. Yksi esimerkki on Balin riisinviljelijöiden käyttämä ”Subak” kastelu järjestelmä.

Yhteisomistus ei johda varallisuuden tehokkaampaan ja tuottavampaan käyttöön vaan lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisten välillä olevaa luottamusta. Jos tavoite on hyvinvointiin saaminen tämä ajattelutapa näyttää pitävän paikkansa koska varallisuus ei välttämättä tuo suoraan hyvinvointia. Sosiaalisen tapahtumaan kautta resurssien käyttö ja jakaminen luomalla kylähenkeä tule olemaan myös osaa kaupunginelämä. Hyvät esimerkit tähän ovat siirtolapuutarhat suomessa tai esimerkiksi kalakantojen ja resurssien jakaminen Norjassa, Japanissa tai Espanjassa. Tätä kautta saadaan itsekontrollia ja jossain määrin se on tehokkaampi kuin viranomaisten kontrollia.

Yhteisomistuksen lisäksi on todettu myös pienrahoituksen vaikutusta syrjäytyvyyttä vastaan esimerkiksi Bangladeshissa. Esimerkiksi on Muhammad Yunuksen talouden ja rauhantyön yhdistämällä saatu pienrahoitus kestävä sijoitus malli joka sai Nobelin palkinnon.

Yksi toinen tapa myös se että hallitukset voivat määrätä ympäristön vahingoittamiselle korkean hinnan.

Luonnon varojen arvottamista, miten luontoa voidaan taloudellisesti määrittää?

Markkinatalous on saanut paljon arvokas ja ihailtavaa aikaan yhä pienenemässä olevaa maassamme. On paljon tehtävä vielä ja aika on vahan, resurssien tehokas kohdentaminen ja ihmisten tiedottaminen ja motivoiminen ovat tämän ajan kriittisiä tehtäviä.
Erityisesti, kansallisjärjestöjen pitää ottaa tavoitteisiin, maailman luonnonvarojen optimaaliseen hyödyntämiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Mutta kun Albert Einstein on sanonut: ” Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme niitä”.

LÄHDEKIRJALLISUUS
Anttonen, A. & Sipilä, J. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa (Vastapaino 2000)
MAAILMAN TILA 2008. Kestävä talous. Worldwatch Institute. (Gaudeamus 2008)